Harrastan mielikuvaharjoittelua. En mitään ammattimaista, vaan todella lapsellista jota voisi hyvällä syyllä kutsua leikkimiseksi. Altaaseen päästessäni olen maailman paras uimari, jonka ennätys on 25 metriä. Siis hengissä, ajasta ei vielä puhuta mitään. Elsalla mennessäni olen tietenkin kilpapyöräilijä ja juostessa, noh, aivan tavallinen kotletti...
Mutta ennätyksiin. Tähänastinen uintiennätys rikkoontui eilen, kun polskin 50 metriä altaassa ja jäin henkiin! Tyylipuhtaaksi suoritusta ei voi sanoa, vasen käsi tuppaa uppoamaan kun otan happea ja jalat tekee mitä sattuu, mutta koska homma alkaa luistaa, olen ihan iloinen!! 750 metriä on vielä kylläkin kaukana, mutta yrittäkööt estää ken voi, mä sen sprintin vielä pyyhkäsen.
Elsa taas on vikkelä kaveri. Tähän astinen huippunopeus työmatkalla on ollut 31km/h ja tänään mittari kävi 33km/h kohdalla! Valitettavasti tie loppui kesken ja kiihdytys jäi siihen, mutta kotletti se parantaa kuin sika juoksuaan! Enää en kauhistu käsijarruja tai kumaraa ajoasentoa niin paljon kuin ihan aluksi, mutta jalankulkijoita, jotka eivät katso eteensä sitäkin enemmän.
Kylki alkaa olla venähdyksen jälkeen jo paljon parempi, juoksemassa en kyllä ole käynyt aikohin ja ensi viikonloppuna (!) seuran syysleirillä saakin miettiä, että miten näitä jalkoja taas liikuteltiinkaan... Ans kattoo nyh. Mutta ennätyksiä on tehty ennenkin, viimeksi henkilökohtaisia tällä viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti