Tein sitten treenaajan katastrofivalinnan ja lähdin lomille New Yorkiin juuri ennen Helsinki City Run:ia. Mukaan pakkasin uimapuvun (joskaan allasta en oo nähnyt ja Keskuspuiston vesissä ei kai saa uida) ja lenkkitossut. Ensin läksin arastellen hotellin kuntosalille katsomaan, että mimmoisia jenkkimuskelimöhköjä siellä luuraa. Paikalla ei ollut lisäkseni ketään, joten temmoin siinä keskenäni. Juoksumatossa oli TV-monitori ja tuuletin (!) ja kunnon spinning-pyörää ei ollut koko salilla! Siellä oli semmoinen, missä istutaan niinkuin nojatuolissa. Noh, piruillakseni vänsin sitten kunnon kadenssilla (120) niin että koko hoito tärisi. Kummallisia nää Yanquit. Tosi siisti paikkahan se pikkusali oli, ehkä siitä johtuen ettei siellä ollut ketään.
 |
| Lenkille lähärös |
 |
| En valita maisemista |
Noooh, ei se mulle riitä, pitää päästä ulos. Sunnuntaina oli kaunis, joskin vähän viileä ilma ja väänsin Niket jalkaan ja nenän kohti Central Parkkia (onneksi hotelli oli ihan lähellä, ei tarvinnut eksyä matkalla). Ai että, aloin tajuta kaupungin viehätyksen. väkeä oli enemmän ku Tangomarkkinoilla (tai en oo varma) ja kaikki sulassa sovussa. Kanssajuoksijoista sai vähän lisäpotkua girmailuun ja juoksin välillä omaan tasooni suhteutettuna aika lujaa. Ottaen huomioon valokuvaustauot (kyllä, en ole niin vakavamielinen urheilija) lenkki meni ihan mainosti. Matkalla hotelliin bongasin vielä Triathlon-puodin... Sinne lelukauppaan on päästävä, niillä oli alennusmyynnit!!
