Tour de Liipantönkkä

Läksin siis matalanpaikanleirille Seinäjoelle. Elsa punki mukaani, mokoma läheisriippuvainen polkupyörä. Se ressu ei kuitenkaan tiennyt, mitä tuleman pitää... Antoi etupyöränkiltisti irti matkan ajaksi ja, ylläripylläri, minähän vaihdoin siihen nappularenkaan! Tästä hermostuneena herkkä fillarini tarrasi kiinni takapyörään niin, että alkujumppa tuli suoritettua takapyörän pikalukon kanssa. Olihan juntattu! Ankaran ähinän ja kolmen kahvikupillisen jälkeen Elsalla oli nappulatassut alla ja oli alkulämmittelyn nro 2 vuoro. Ulkona oli 1 aste lämmintä ja Elina siis laittaa 16 kerrosta teknisiä kerrastoja ja windstoppereita niskaan ettei varman tuu kylmä. No ehkä ei ihan kuuttatoista, muutama vähemmän. Tönköksi pukeutuneena, pränikkä ninjamaski naamalla läksin matkaan. Aeroasento tuntui aluksi hankalalta juuri em. kerrastojen takia, mutta 8 km jälkeen käännyin Kitinojalle päin ja tie väljeni. Huvittava tapaus sattui kylän läpi ajaessani: nopeusrajoitus oli siinä 50 ja keskellä kylää törötti nopeusnäyttö. Tämähän näytti mulle että 27, vihreällä.En ajanut ylinopeutta. hihittelin etken aikaa ja ajattelin jatkaa eteenpäin. Sitten tuli vastaani kyltti: Liipantönkkä 11. http://www.collinsmaps.com/maps/Finland/Lansi-Suomi/Liipantonkka/P524159.00.aspx  Ajattelin, että tuollahan on pakko käydä. Taisin olla ainoa pyöräilija Liipantönkässä. Taisin olla suunnilleen ainoa elollinen olento Liipantönkässä. Tönkkönä olin vain vaatteiden vuoksi ja ainoa ruumiinosa, jota paleli oli vasemman jalan isovarvas. Perhana. Maisemat tuntuivat toistuvan kokolailla samanlaisina ja kun kello tikitti eteenpäin, oli aika kääntyä takaisin koska mukanani ei ollut mitään valoja. Eikä siellä kyllä ollut katuvalojakaan. Olisi aika karua olla Liipantönkässä yksin, pimeällä, kylmässä ja kiukkuisena siitä, että Gatorade on jäässä. Ko retkelle ei tullut mittää kun 47 km, mutta parasta oli se, että selkään ei sattunut yhtään :D

Kauden päätös 2013 - kohti tulevaa

Kas niin, laiskapaska on laiskotellut jopa blokkaamisesta. Vaan häliäkö vällä, on tullut vähän juoksenneltua. Hangon itämeripuolimaratooni nääs (en oo mansesta). Ikävästä pikkuflunssasta huolimatta läksin Suomen etelään kirmailemaan 21,1 kilsaa elämässäni viidennen kerran ja ajattelin että siihen päättyi kausi 2013. Kylmässä tuulessa ja pilvisessä säässä ja ärsuttävänpienessä kurkkukivussa juoksin kaikesta huolimatta (tasaisessa maastossa) puolikkaan ennätykseni 2h 24 min 42 sek, joka oli karvasesti 4 min parempi kun HCR (alamittainen, se ryökäle) toukokuussa. Jotakin on täytynyt tapahtua, kun eka kymppi oli oikeasti HELPPO! sen kun jolkottelin, jos askellus ei ollut ihan optimi, peesasin jotakuta ja koitin oikasita itseäni. Jouduin jopa himmailemaan, kun ajattelin, että jaksanko seuraavaa kymppiä yhtä hyvin. Splittejä ei taida olla, mutta kyllä kylmä tuuli teki tehtävänsä ja toinen kymppi oli oleellisesti vaikeampi ja -kaikella kunnioituksella- hemmetin tylsää maastoa.
 Mielestäni päätin kauden ihan hienosti, paljon enempää en olis osannut odottaa, mutta kun kerta on näihin hommiin lähtenyt, niin enkkoja haetaan. Seuraava puolikkaan tavoite on 2h 15 min. Viksummat voivat sanoa onko se realistinen vai ei ;) Tosin... Seuraava juoksu ei ole puolikas vaan se ryökäleen kokomaratooni! Kaikista paikoista PARIISISSA! http://www.parismarathon.com/index_us.html Seuratkaa numeroa 59144 ja karjaiskaa jos se pysähtyy jonkun Brasserien kohtaan :D Mieluiten niin kovaa, että kuuluu Ranskaan. 
 Mutta mutta, reenit eiku alussa niin johan tulee takapakkia. toissapäivänä päätin läksiä piiitkälle ja rauhalliselle lenkille hölkäten. Rauhallinen siitä ainakin tuli kun n. 4 km kohdalla oikeaan lonkkaan iski ihan hirveä vihlaisu ja kipu tuntui vähän koko ajan. Kävellessä ei mitään hätää, mutta heti kun läksin hölkälle, niin alkoi sattua. Rähmän rähmä, oikea jalka on vähän könkkö, mutta noin kipeä se ei ole vielä ollut. Illalla ankarat venyttelyt ja tukeva annos buranaa ja seuraava päivä lepoa. Seuraavan päivän lepäsin ihan oikosenaan ja nyt harkitsen lähinnä pyöräilyä ja uintia, arveluttaa juoksuhommat, vaikka olis oikein vedetyt reenit, mutta nyt on vähän tyhmää repiä. Haluaisin kuitenkin sen maradoonin läpi ja ilman kipuja, kremppoja, bursiitteja, hermovammoja, murtumia, rasitusvammoja, vitutusvammoja, pehmytkudosvammoja jne. Jatkan venyttelyä. Mulla on myös 10 metriä kinesioteippiä ja vähän enemmän urheiluteippiä, joten teippaan jalan vaikka niillä kiinni jos ei muuten.