Ristipaineessa

Urheilua ja tiedettä. Siinä yhden elämän menuu tällä hetkellä. Valitettavasti mun kapasiteettini riittää ottamaan vain yhden asian kerrallaan tosissaan ja panostamaan siihen paljon energiaa ja teille urheiluihmisille pettymykseksi, se on tiede. Väitöskirjan teko vaatii energiaa ja keskittymistä ja tiukan treeniohjelman noudattaminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi, kun kokonaisenergiasta iso osa menee artikkelinkirjoittamisee ja tilastoajoihin ja siihen, että tietokoneohjelmat eivät toimi niinkuin MINÄ haluaisin. Sanokaa löysäilyksi, mutta treenaan omilla ehdoillani. Triathloneja tulee ja menee, mutta vain yhden väitöskirjan ajattelin tehdä.
 Nyt tästä saa väärän kuvan. Toki haluan panostaa finntriathloniin, mutta kuten mainittu,omilla ehdoillani. En virtuaaliohjelman ehdoilla. Jos se tarkoittaa huonoa aikaa niin ei haittaa, tänä kesänä maaliiin pääsy olisi jo kova juttu. Sen verran sentään... ;)
 Pyörä on aina (?) kulkenut parhaiten (?) näistä lajeista mulla. Pari lenkkiä (55 ja 64 km) väänsin nappuloilla ihan vastuksen vuoksi ja kun Elsa the pyörä päätti räjäyttää takakumin, vaihdoin suosiosta slicksit alle ja tein vauhdikkaan lenkin. Kolmekymppiä oli kohtalaisen helppo saavuttaa (alamäessä, myötätuulessa...) ja jopa ylläpitää, siinä se heilui 27-30km/h, tuota, useita kilometrejä ;)
 Avovesikausi on alkanut! Kävin uimassa Kuusiksella parikin kertaa jo upouuden orca-märkkärin kanssa ja ah että, mua ei saa altaaseen enää kovin helpolla ilman että panen hanttiin ja huudan: ONKS PAKKOO??? Uuden märkkärin, uuden reitin ja ehkä paremman kunnonkin (ja virheellisen ajanoton) ansiosta paransin aikaa 750 metrillä n. 6min. mukaan luettuna sen hölmistyneen hetken kun luulin kaljua miestä, joka ui sammakkoa, poijuksi. Hitsi näitä punaisia poijuja.
 Juoksu ei ole HCR:n jälkeen kulkenut yhtään. oikea jalka ei halua juosta, vaan kangistuu ja käyn oikomassa sitä fysioterapeutilla. Viimeksi sieltä löytyikin se pikku pirulainen piriformisjumi, jota nyt pehmittelen venytyksin. Tällä hetkellä olenkin eniten huolissani juoksuosuudesta, siitä tulee kauheaa tuskaa, mutta ehkä vielä iltamyöhään tien varsilla roikkuvien katsojien mielestä suurtakin hupia. Saa nähdä. Tänään vain väsyttää.

HCR 4.5.2013

Elämäni toinen Helsinki City Run, järjestyksessään kolmas puolimaratooni koitti aurinkoisena lauantaina 4.5. En pahemmin jännittänyt, vaikka kylläkin vähän. Sopivasti. Sen verran, etten kyennyt syödä viimeistä banaania kokonaan :) No mutta, matkaan viimeisessä lähtöryhmässä. Tunnelma startissa oli hyvä, ihmiset hymyilivät toisilleen ja meillä kaikilla oli niin mukavaa! Sitten kajahti lähtölaukaus ja ihmismassa alkoi velloa kohti lähtöporttia. Minulla meni reilu minuutti ennen kuin saavutin starttilinjan ja aloin hölkätä. Alkumatka meni kevyesti, ruuhka haittasi välillä, mutta olin kuitenkin varovainen ohitteluissa, koska olen kuitenkin epävarma omasta kunnostani. Mutta oltuani talvi-kevätkaudella sairaana n. 8 viikkoa, en odottanut mitään huikeaa suoritusta itseltäni, 2:30 riittäisi. Eka kymppi meni hitaasti, olisin varmasti pystynyt parempaankin, mutta noh, siitä aloin vetää vähän reippaammin. Jopa Pikku-Huopalahti meni kohtalaisen helposti, vaikka se oli edellisvuonna ihan hirveää tuskaa. Kaverini oli siellä tsemppaamassa ja se oli kyllä oikein mukavata, sain uutta puhtia. 17-18 kilsan kohdalla koukistajat alkoivat huomauttaa olemassaolostaa, samoin reidet. Ihme kyllä, takareidet ja oikea pakara eivät tässä vaiheessa enää sanoneet mitään, oikea takareisi kun on kiukutellut ja olen käynyt väännättämässä koipea fysioterapeutilla. Jumppa on tainnut auttaa! Selkä ei krampannut niin kuin edellisvuonna 16 km kohdalla, vaan kipitin elegantisti kun virtahepo nyt kykenee lopun matkan enkä kävellyt YHTÄÄN! 2:28:09 oli nettoaika lopussa. Varaa on parantaa, mutta taas tuli oltua mukana. Mihin ihmeeseen mä näiden mitalien kanssa joudun :D