Kiskontaa!

Ei yhtä ilman seuraavaa. Pääsin edullisesti mukaan ja ilmottauduin Kiskon triathlonille perusmatkalle. Olo oli luottavainen, olinhan jo yhden sipaissut menemään. Alla oli kyllä ilikiä vatsatauti ja vähän enemmänkin vatsaongelmia ja vireystila oli sen mukainen. Väsytti ja vitutti, hyvin lähtee... Niin muuten lähti! Helsingissä lähtiessä satoi, laitoin siis tuulilasin pyyhkijät autossani vipattamaan. Vipattivat aikansa kunnes pysähtyivät kuin seinään suoraan keskelle näkökenttää. Enhän mä mitään eteeni nähnyt, ajoin edellä ajavan takana kaula pitkällä, sillä kun oli pyörä katolla, joten suunta oli varmaan sama. Lopulta oli pakko käydä tyhjäämässä kupla otsasta ja suorittaa alkulämmittely, eli tuulilasinpyyhkijän riuhtaisu. Eka uhri, ne nimittäin kuolivat.
 
 Vesi otti päähän muutenkin, hermoilin ja jännitin ja kun lähtölaukaus pamahti ja lähdin uimaan, niin eipä aikaakaan kun muut olivat hävinneet ja kanssani tasavauhtia uinut rintauimari meni ohi. Tää ämmä oli ku räkää pussissa (tai märkäpuvussa) ja kädet sen mukaan. Vitutus taisi alkaa ennen ekaa poijua vain pahetakseen matkan varrella. Yleensä ekat 200m on vaikeimmat ja käsissä tuntuu väsymystä, mutta sitten tulee hyvä rytmi ja "hapot" lähtevät pois. Nyt ei käynyt niin. Vitutuksen voimistuessa koitin kuikuilla seuraavaa poijua. Se oli laitettu hiton kauas edellisestä. Maalikin, kun sinne lopulta huuhtouduin, oli hiton kaukana vipasta poijusta ja kivinen ku pirunpelto. Pääsin vedestä jyrkälle rannalle ja raahauduin pyörälle. Huimasi.

 Ajolasit, kypärä, kengät. Vidu mä sukkia laita enkä jaksa puljata ajohanskojakaan. Taas ylämäkeen. Alun ylämäen päällä syke oli 178 ja tämä pussiräkä huohotti aika lujaa. Kilsat olivat pitkiä pyörällä. Yleensä se on mun lempi / paras laji, mutta nyt ei irtoo, ei tottavie. Ohitan pari tyyppiä, mutta heillä on varmaan purkkaa rattaissa ja siksi pääsen ohi. Vasta kääntöpaikalla 20+km kohdalla pysähdyn juomaan, oikaisen kramppaavan selkäni ja vasta sitten alkaa VÄHÄN tuntua normaalilta se meno.

  Nooh, pääsen T2:seen. Kengät pois, kypärä pois, lippa, sukat lenkkarit ja musatoosa ja menox. Vastaan tulee maaliin tulevia juoksijoita ja taas semmoinen "#¤%& 90 asteen ylämäki heti kärkeen. Kävelen ihan suosiolla, jalat eivät toimi. Juoksu käytiin kahtena kierroksena ja siinä toistui vähän sama kaava kun pyöräilyssä: ylämäki alamäki ylämäki alamäki, mutta mun mielestä enimmäkseen ylämäki. Tasamaan kasvattina mun mielestäni ne vois vaikka poistaa ja pitää "Etelä-Pohjanmaa triathlon: muutakin litteää kuin vesi" Kakkoskierroksella jalat alkoivat kuitenkin VÄHÄN toimia nekin (aika vähän, kirj. huom) ja pääsin lyllertämään maaliin itku linssissä: miksen mä oo treenannut kunnolla???

 Maalissa kuitenkin ihanat seurakaverini kannustivat mut viivan  yli ja eka kysymys kuuluikin: "tuleeko oksennus vai sydänkohtaus?" Vastasin että sydänkohtaus. Olin Vantaalla nopeampi, pyöräosuus on oleellisesti helpompi siellä. Hienosti järjestetyt kisat ja ihanat ystävät kannustamassa kohottivat mielialaa, mutta olen silti itseeni pettynyt. Kaiken lisäksi voitin arvonnassa lippalakin, joka on helvetin ruma. Näillä ennään ;)

Vantaa, 2.6.2013

Osallistuin elämäni ensimmäisiin perusmatkan triathlonkisoihin Vantaa triahtlonissa 2.6.2013. Ajattelin ihan "kokeilla" vähän pidmepää matkaa ennen Joroista. Kokeilu, joo. Jännitin jokseenkin maha krampissa ja mietin pakokeinoja. Tyhmänä tietysti postitin facebookiin pakoaikeeni, jotka torpattiin yksioikoisesti. Startti oli iltapäivällä klo 14:30, 25 minuuttia rantaleijonien eli miesten jälkeen. Uintia pelkäsin ehkä eniten ja juoksu on vähän päiväkohtainen mysteeri, mutta manattu mikä manattu ja maksettukin, niin mukaan vaan.
 Paikallahan oli julkimoita, ensimmäisenä heitin huulta Baba lybeckin kanssa. Hän on mun käsivarsi-ja-yläselkäidoli. Ei kai semmoista kroppaa voi ollakaan. Niin vain näin Baban syömässä pullaa ennen starttia! Mikäs siinä, hiilaritankkaus :D Lisää vitsailua kisasta kamumi (hehehee) Baban kanssa pukuhuoneessa, missä kiskottiin helteestä hikoontuneen ja nihkeän ihon päälle märkäpukua: "missähän vaiheessa aallot NNNGGGGHHHH huuhtovat raadot rantaan? " " En tiedä NNNGGHHHHHH kai täällä on raatokeiräily?". Ja totta, Vantaa on keräilyaluetta (ne jotka ymmärtävät vitsin, huutakaa HEP).
 Ei muuta kun odotuskarsinaan jatkamaan hikoilua. Hihittelin termille itsekseni, tuli mieleen sikala ja lastauskarsinat. Pyörähdin matalassa vedessä pari kertaa kunnes tuli nimenhuuto, veteen laskeutuminen ja startti summeri pärähti. Lähdin kauhomaan ja pysyin monta minuuttia muiden peesissä. Ekaan poijuun mennessä kukaan ei enää häirinnyt suoritustani ja jatkoin omaa rauhallista tahtiani, ihan hyvältä se tuntui. Takasuoralla kuusijärvessä oli matalia paikkoja ja niissä vesi oli jo tukalan kuumaa kuminaiselle. toivoin että kohdat olisivat pienia ja pääsisin viileämmille vesille pian. Uinti tapahtui kahdessa kierroksessa ja välissä piti käydä kiertämässä ranna kasvava mänty. Mänty siis kierretän. Oi että oli hienoa kuulla tsemppihuutoja yleisöstä! En tarkkaan tiedä kuka siellä oli, mutta nimeäni huudettiin ja se tuntui hyvältä, teki mieli tuulettaa. Toinen uintikierros meni suht koht samaa tahtia kuni ensimmäinen, eli hissun kissun ja sitten T1. Märkkäri pois, kypärä päähän, sukat, kengät ajohanskat, lasit, numero, juomareppu (ei ehkä tässä järjestyksessä) ja menoks. Haukkasin geelin vaihdossa ettei tulisi uupumista.
 Pyöräily tapahtui 10km reitillä neljänä kierroksena. Pyyhkäisin ohi edelläni uineesta naisesta ekalla kierroksella ja tulevilla vielä muutamasta. Ekalla kierroksella pyöräilemässä oli vielä miehiä ja yksi, jolla oli kiva takamus (hyvä syy ajaa aerotangoilta, näkymä ei ole hassumpi) ja siinä suomenlippu, epäilen Alexander Stubbia) huikkasi tsempit pyyhältäessää ohi. Toimitsijat reitin varrellakin jaksoivat vielä kannustaa. Tosin kannustus hiipui kierros kierrokselta...
 Olin ajanut ihan hyvin, mutta ehkä hieman ottanut rennosti koska vielä olisi tiedossa 10 km juoksua. Se kyllä jännitti. oli kuuma päivä ja helle ei ole ihan minun kelini. Aloitin hiljaa, tosi hiljaa. Jalat eivät halunneet totella varsinkaan tosi jyrkällä sillalla. Juoksu tapahtui 3,3km kierroksina, joita oli 3. Onneksi pusikon varjossa, suorassa auringonpaahteessa olisin läkähtynyt. Eka kierros meni manatessa, että miksi mä edes luulin pystyväni tähän, toisella kierroksella jalat alkoivat toimia ja tunsin olevani vähintään ravihevonen ja kolmas kierros meni enemmän ja vähemmän toisen kierroksen imussa. Reitillä oli jyrkkiä nousuja ja se ei ollut todellakaan mikään helppo (jopa kokeneet triathlonistit sanoivat että raskas reitti) mutta tää tankki ajoi sen läpi. Maalissa ajalla 3:30:22. Alitin 4 tuntia, joka oli mun tavoitteena. en kylläkään olisi ehkä arvannut että noin reilusti. Juoksu, hidasta kun nyt olikin, meni paremmin kuin odotin, pyöräily ja uinti jokseenkin odotusten mukaisesti. Ai että mikä fiilis maaliin tullessa! Olin yhtä hymyä ja tunsin itseni triathlonistiksi!

Triathloneja

Triathlonkisakausi tuli avattua Helsinki Triathlonin rykäsyllä viime tiistaina 28.5. Rökäleesti viimeisenä taas, mutta maalissa ja n. 11 min tuli parannettua aikaa sprinttimatkalla. Niin, sprintti. Kaikki lienee suhteellista, mutta yleisurheilussa ei tiemmä 750+20 000+5400=26150 metriä etenemistä ei ole sprinttimatka. Hittolainen , toista tuntiahan siinä saa vääntää. Hirvee jano tuli juostessa eikä se oikein muutenkaan sujunut, mutta runttasimpa loppuun asti.
 Tänään on "perusmatka" Vantaalla. Jännittää jonkin verran mutta myös tympäisee. Starttini on viimeisenä ja kun minä olen viimeisenä niin se tarkoittaa seuraavaa: T1: pyörä löytyy helposti (kiva!) T2: vaihtoaluetta puretaan, maali: väki on lähtenyt kotiin, toivottavasti joku toimitsija on vielä paikalla. Huokaus. Nooh, virallista enimmäisaikaa en ole mistään kuulluut ja paras arvio minkä sain oli "kolme päivää", joten nähdään siis tiistaina! Kyllä mä sen maaliin lyllerrän, ostin uuden tri-puvunkin, uurenkarheen pearl izumin. Ainakin logo näkyy kun koko, muoto ja liikendintä on ku virtahevolla :D
 Niin, sprintti ja perusmatka. Ja päätähtäin on puolimatkalla. Mä en pidä näistä nimistä, ne eivät kuvaa tarpeeksi hyvin sitä mitä ihmisraato vapaaehtoisesti menee tekemään. Jos teräsmiesmatka on teräsmies, tai siis -nainen, matka niin sehän voisi olla vaikka kunikuus-, eli kuningattaruusmatka. Olisiko kovin väheksyvältä kuulostava polimatka sitten vaikka prinssi-/prinsessamatka? "Perusmatka kuulostaa mun korvissani semmosielta, että senhän pitäisi jokaisen kansalaisen kyetä silpaisemaan, koska se on "perus" matka. Olympiamatkakin kuulostaa jo hienommalta.
 Niin tai näin, tänään vietetäänkin helteinen päivä uiden, pyöräillen ja juosta lönkyttäen. Kaikki kynnelle kykenevät seuraamaan!