Taukoa ja tulevia suunnitelmia

Paluu normimenoon rakkaaksi käyneeseen Helsinkiin alkoi kovin turhamaisissa merkeissä, kävin kampaajalla ja laitattamassa kestovärit ripsiin ja kulmiin. Nyt kehtaa taas reenata ilman että alkaa muistuttaa pandaa n. 5 min ähkimisen jälkeen.
 Kummin juttu mitä tässä olen todennut on todellakin se, että paino on pudonnut n. 3 kg sen kummemin asiaan huomiota kiinnittämättä. Muutin vähän ruokailutottumuksiani, jätin hiilihydraatteja pois ja söin paljon paljon paljon ihania marjoja. Noh, en valita, ehkä seuraava etappi tässä urheilusaagassa käy helpommin. Kyseessä on itämerimaraton (PUOLIKAS, puolikas) 5.10. Hangossa. Maksoinkin sen jo. Ja sitten asia, joka alkaa tuntua koko ajan paremmalta ajatukselta, Pariisin maraton 6.4.2014. Täytän tuona päivänä 34 vuotta (joo, en peittele, muuta kun ryppyjä) ja vanhempani, jotka kovasti pitävät Pariisista, lupasivat tulla suomenlippujen kanssa kanustamaan.
 Suurin ongelma triathlonin saralla on nyt pyöräily. Se sujuu multa kuin vettä valaen muuten, mutta selkä vihoittelee. Pakko käydä asentamassa uusi aeroasento, tää peli ei vetele, kivut ovat liian kovia. Uintia olen harrastanut tässä tauolla kaikkein eniten, hidastahan sekin edelleen on, mutta pitää vaan uida enemmän, en ole siitä huolissani.
 Tuossa tulikin jo vähän tulevaisuuden suunnitelmia. Pariisin maraton 6.4. näin kauden korkkaukseen, 6.7. Haugesundin IM 70.3, joku pyöräilyjuttu ja joku uintijuttu sopii myös ensi vuoden suunnitelmiin. Olisko siinä jo haastetta vuodelle 2014?

Välikauden vaatetus

Huokasu, kesän paras päivä oli ja meni. Finntriathlon, muistelen sitä lämmöllä. Elokuu on minun kalenterissani vähän laskevaa kerrontaa ja tänä vuonna kuljen sen rääsyissä (finisher paita on taiteltuna tallessa) duunipoikkeaman vuoksi.
 Treenaamaan en oikein ole ehtinyt, kävin juoksemassa kerran hirrrveessä helteessä ja luulen, että vauhtia oli vähän liikaa, sykkeet tuppas nousta aika korkealle, mutta toisaalta pikkasen vajaaseen 10km:iin meni vähemmän aikaa kun joskus on mennyt, vaikka piti hillitä ja kävellä välillä. Ehkä minäkin opin vielä jonakin päivänä juoksemaan.
 Hallikausikin on korkattu. Tutustuin elämäni ensimmäistä kertaa teräsaltaaseen, eikä kaakeloituun. Em duunipoikkeaman vuoksi sijaitsen siis Kurikassa ja kyseessä oli (kai) 25m allas uimahallissa, jonka nimi on Molskis. Oli toisaalta kiva uida altaassa kun näki veden läpi eikä ollut aaltoja ja lämpötila oli tasainen, mutta... Kyllästyin parin altaanmitan jälkeen. Minulla ei ollut ohjelmaa, lähdin vain liottamaan itseäni (finntriathlon-lakki päässä, tietysti. Kateelliset kadehtikoot, kjäh kjäh). Vaihtelun vuoksi harjoittelin volttikäännöstä, eihän siitä oikein mitään tullut, päädyin kummalliseen 90asteen vinokulmaan päätyyn nähden enkä suinkaan suoraan tulosuuntaan. Jatkan harjoituksia tämän talven.
 Lokakuussa olisi kisakauden päätös, Hangon puolimaraton 5.10. ja olen jo ilmoittautunut (maksaakin kai pitäisi, hupsis) ja yllytyshulluna mietin täyttä maratonia... Ystäväni juoksi semmoisen ja on aivan haltioissaan houkuttelemassa minuakin. Kertokaas rakkaat lukijat, menisinkö Pariisin maratonille 2014? Se järjestetään 6.4., minun syntymäpäivänäni.