Paluu normimenoon rakkaaksi käyneeseen Helsinkiin alkoi kovin turhamaisissa merkeissä, kävin kampaajalla ja laitattamassa kestovärit ripsiin ja kulmiin. Nyt kehtaa taas reenata ilman että alkaa muistuttaa pandaa n. 5 min ähkimisen jälkeen.
Kummin juttu mitä tässä olen todennut on todellakin se, että paino on pudonnut n. 3 kg sen kummemin asiaan huomiota kiinnittämättä. Muutin vähän ruokailutottumuksiani, jätin hiilihydraatteja pois ja söin paljon paljon paljon ihania marjoja. Noh, en valita, ehkä seuraava etappi tässä urheilusaagassa käy helpommin. Kyseessä on itämerimaraton (PUOLIKAS, puolikas) 5.10. Hangossa. Maksoinkin sen jo. Ja sitten asia, joka alkaa tuntua koko ajan paremmalta ajatukselta, Pariisin maraton 6.4.2014. Täytän tuona päivänä 34 vuotta (joo, en peittele, muuta kun ryppyjä) ja vanhempani, jotka kovasti pitävät Pariisista, lupasivat tulla suomenlippujen kanssa kanustamaan.
Suurin ongelma triathlonin saralla on nyt pyöräily. Se sujuu multa kuin vettä valaen muuten, mutta selkä vihoittelee. Pakko käydä asentamassa uusi aeroasento, tää peli ei vetele, kivut ovat liian kovia. Uintia olen harrastanut tässä tauolla kaikkein eniten, hidastahan sekin edelleen on, mutta pitää vaan uida enemmän, en ole siitä huolissani.
Tuossa tulikin jo vähän tulevaisuuden suunnitelmia. Pariisin maraton 6.4. näin kauden korkkaukseen, 6.7. Haugesundin IM 70.3, joku pyöräilyjuttu ja joku uintijuttu sopii myös ensi vuoden suunnitelmiin. Olisko siinä jo haastetta vuodelle 2014?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti