Tunnustuksia

HUOM! Sisältää sarkasmia ja ylilyöntejä.

Olin ihan suhteellisen tyytyväinen läski. Minulla oli koti, ei liikaa tavaraa tukkimassa sitä, töissäkin saatoin tehdä ylitunteja ihan muuten vain, jos tilanne vaati. Minkään ei pitänyt olla pielessä. Sitten mä jotenkin jouduin siihen porukkaan. Ensin ajattelin, että jos ihan kokeilen sunnuntailenkki silloin, pieni pyöräily tällöin. Sammakkoakin uin ihan kivasti. Joo, pyörähän mulla on ja lenkkarit, joskin vähän rähjäiset. Ei se voi olla niin vaarallista.
 Jouduin syvemmälle siihen juttuun. Perjantai-illatkaan eivät kuluneet baarissa vaan kuntopiirissä. Rahaa alkoi kulua, ostin pyörän. Ja kun on cyclocrossari, niin siihen tarvii uudet polkimet ja niihin kengät. Rahaa kului enemmän. Talvikaudella mukaan kuvioon astui myös spinning. Onneksi työ piti mut selväjärkisenä suuren osan aikaa, mut se juttu vaan vei mukanaan. Uudet kaverit houkuttelivat mua mukaan... Mä juoksin niiden kanssa, ekaksi 6km sitten puolimaratonin. Syysleiri ... Kevätleiri... Mä oon jo menossa rykäsyyn.
 Kämppä täytty siitä kamasta, se haisee aina käytön jälkeen. On kenkiä, paitoja, sukkia, se pyörä, utareliivejä, märkäpuku... Rahaa palaa ihan hirveesti mutta mä en voi lopettaa.
 Koko ajan pitää vetää kovempaa reeniä ja pidempiä matkoja. Tän piti olla vaan kokeilu! Se ulottuu jo matkoillekin, Englannis oli pakko vetää fillarilla ja nyt pakkasin työmatkalle lenkkarit (uudet). Oon koukussa. Ehkä mä joskus vielä menen AA (anonyymit atleetit) kokoukseen ja tunnustan: Olen ... triathlonisti

Matalan paikan leiri

Kuvat:
1. Menossa Peräseinäjoelle
2. Afrodite laskeutumassa aaltoihin (hirveät aallot, ainakin 5cm, ehkä jopa 7)
3. Elsa on merkitty
4. Afrodite nousee aalloista ja luo nahkansa
5. Afroditesta kuoriutui Neil Armstrong! (eiku)
6. Ja sit lenkille!

Plösö lähti käymään kotona Seinäjoella. Mukaan lähtee nykyisin luonnollisesti (?) Elsa the pyörä, märkäpuku ja tietysti juoksukengät ja rakkolaastarit. Nämä veivätkin jo sitten 3/4 upouuden rinkan kapasiteetista (no, Elsaa en toki survonut rinkkan). Mukaan lähti myös läppäri siltä varalta jos tekisi mieli tehdä töitä...
Reissut kotiin eivät ole toki mitään lomaa muutenkaan, suku vaatii nähdä naaman ja naama vaatii nähdä mökin. Loppu onkin meteliä ja jatkuvaa syöttöä niin, että märkkäri kiristää entisestään.
Ehdin kuitenkin sählätäkin. Fillaroin siskoni luo päivänä kauniina, tunti sinne ja vajaa takasin, koska 6km ennen kotoa etukumi puhkesi. Raatoauto ei vastannut puhelimeen heti, joten istahdin tienpostkeen ja aloin vaihtaa kumia formulanopeudella tietenkin. Joku terävä oli puhkaissut kumin. Raatoauto saapui kuitenkin noutamaan raatoa, koska en saa missään tapauksessa riittävästi painetta renkaaseen pikupumpulla. Noh, melki 50km tuli kuitenkin sotkettua. Aiemmin samana päivänä raatoauto nouti shoppailijan (joka oli jumahtanut urheiluvälineliikkeeseen) kaupungilta, kun äitiltä lainaamani pyörän kumi oli rikki. Raatoautolla on siis töitä...
 Plösö pääsi kuitenkin mökille asti. Tätini syötön jälkeen tunsin oloni varsin kelluvaiseksi ja sullouduin märkkäriin ja pulahdin paalijärveen. Vesi oli jokseenkin hyytävää kun lämmintä ei oikein ollut ollut, mutta räpiköin kuitenkin n. 30min. Hieman on vaikeuksia hengittää märkkärissä, johtuu ehkä uhkeista utareista. Perhanan perhana. Henki vinkuu ja uinti on raskasta. Pitää vaan harjoitella lisää ja lisää ja lisää. Ehkä utareetkin pienenevät. Niille on muuten monta synonyymiä: Tissit, hinkit, kikit (pohojalaanen sana), daisarit... Toinen muhkea osa, jota sopii survoa märkkäriin hiki hatussa on perse (peffa, ahteri, takaus, pylly...). Nh, kelluuhan tuo, jos joku vielä potkaisee vaihtia rannasta niin ei oo hätäpäivää.
 Koska satuin syntymään hätäiseen sukuun, oli tietysti päästävä äkkiä kotiin mökiltä. Sain juuri asennettua antennit Elsaan ja ajattelin fillaroida kotiin kun tuli ukkosmyrsky. Ei sitte. Kävin kuitenkin ajelemassa tunnin verran illemmalla kun sää selkeni. Päätin kuitenkin vakaasti suorittaa matalan paikan lälläritriathlonin ja sen tein. Ensimmäistä kertaa sataan vuoteen kävin uimassa Kyrkösjärvellä. Lämmintä oli n. 17 C eikä paikalla ketään muita kuin minä ja isä ajamassa raatoautoa. Isä ajoi mut rannalle, vahti pyörää ja ajoi kotiin kun lähdin pyöräilemään. Pulahdin järveen sen suurempia ajattelematta ja aloin kroolata. kohta kumminkin huomasin uivani käsipohjaa ja totesin, että taitaa olla navigaattori rikki. Pirulaut kuitenkin kun oli tuulista! Puskin vastatuuleen roolia, sammakkoa, käsipohjaa ja selkää ja kuviokelluntaa, mutta naamaan lätsähtelevät aallot tekivät etenemisestä hieman hankalaa. Päätin kääntyä poikittain ja siitä rantaanpäin. Luulin uineeni pidemmästikin, mutta oli vedessä n. 23min... Öh. Matkasta ei mitään hajua. Nooh, vaihtoon meni alle kolme tuntia ja lähdin fillaroimaan. Samalla mietin, että mitän T1 vaatii: Pyyhe, nenäliina ja pörrösukat. Joo ne on hyvät. Elsan tietokoneessa oli ollut häikkää kun joku törppö oli asentanut etupyörän väärinpäin, vaihtanut pariston ja asettanut asetukset päin prinkkalaa. Ajoin varmasti kolmeakymppiä mutta mokoma toosia näytti vain 18kmh. Pöh. Ajo oli kuitenkin kovin helppoa, nojasin antenneihin ja laulelin itsekseni: Jäin Mombasaaaaaaan vain päiiiiiiivä eläääääämäääääääääääännnn... Oli niin helppoa että olisin voinut lukea vaikka kirjaa. Keinosiemennysaseman kohdalla heitin kuitenkin U-käännöksen ja sotkin kotiin. Ajo ovesta sisään, päivää taloon, kypärä pois, lasit pois, sukat jalkaan... Ja taas mietin mitä T2 vaatii. Nenäliina, huulirasvaa, mp3 soitin... ja eikun hölkälle. Ensimmäiset 1,5km oli kankeita ja peesasin sauvakävelijää (Jäi Momba -perkele- saan vain päiivä -hiivatti- elämään). Sitten kuitenkin jalat alkoivat liikkua juoksu eteni mukavasti. Vilkaisin kyllä välillä alas ja kauhistuin. Hyllyvät reidet hölskähtävät joka askeleella, etä tämmöinen voi olla triatleeraaja, ei millään. Ainakin sinne puolimatkalle on matkaa. Ehdin myös murehtia maisia asioita, mutta karistin ne mielestäni, eikö sitä voi edes urheilla rauhassa!?
 Uin jonkun 23 min (matkasta ei mitään tietoa), ajoin pyörällä varmaan 30km ja juoksin ehkä 8. Aikaa meni 2h 39min ja kaloreita n. 1300. Huotojoukot ovat aivan luksusta kun T2 kohdalla kun pasautan ovesta pyörineni sisään niin kysytään, että laitetaanko sauna päälle. Vastasin että joo, mutta mulla menee varmaan tunti :) Saunassa elimistö teki vanhanaikaisen ja tuli kiljuva nälkä! Oli muuten hyvänmakuinen voileipä...

Vastustusta

Tyypilliseen tapaani kaikki mahdollinen menee pieleen. Se taisi alkaa Elsa-pyörän etukumivaivoista. Lomani jälkeen (mainiosti ajoitettu, missasin Vantaan triathlonin) huomasin, että auto on sökö. Olin lähdössä Kuusijärvelle uimaan mutta kun ratti ja renkaat sojottavat eri suuntiin, en sitten mennytkään. Myös molemmat peilit olivat mäsänä. Reippaan uintireissun sijaan päädyin soittelemaan vakuutusyhtiöön, poliisille ja autokorjaamoon ja lopulta 2,5h juoksulenkille. Väsähtihän se tytsi siitä hyvästä, päähän otti edelleen. Tämä tarkoitti siis sitä, että Plösö ei mene Joroisten sprintille ainakaan omalla autolla. Kyytiä etsimään siis. Kyyti ja jopa majoituskin löytyivät (mietti jo telttahommia, mutta mihin se pyörä silloin survotaan??) mutta mutta... Taloyhtiössämme meneillään oleva kellari-ullakkoremppa oli käynnissä eikä tietenkään valmistunut ajoissa. Kellarin valmistuttua alkaa siis ullakkoremontti. Hienoa. Tilanne oli siis tämä: ilmoittelua ja ukaaseja aiheesta "ullakkokomerot on oltava tyhjiä 15.7. mennessä, muuten rakennusyhtiö tyhjää ne asukkaan kustannuksella". Hienoa, mutta aika käy ja kello kuluu eikä kellarissa näy valmistumisen merkkejä. Kantoavuksi lupautunutkin perui kun homma venyi. Piinasin seurakavereita ailahtelevalla kyytikyselyllä Joroisille ja panikoin kantoavun saamista. Ullakolla on sentäs aika paljon tavaraa, josta en haluaisi luopua ja vielä maksaa siitä.
 Viimeisimmän tiedon mukaan kellarikopit ovat valmiina 13.7. eli Joroisten sprinttipäivänä. Loistavaa. Nyt kuitenkin ilmoituksessa oli, että ullakko on oltava tyhjä ELOKUUN alkuun mennessä. Ettämitähäh? Urpo-Anneli (minä) olin tietysti luvannut jo pettyneenä työkeikan perjantaiksi ja siitäkin sanottiin, että ehkä sikäli mikäli eivät ehdi virka aikana. Olis parasta olla ehtimättä, tarvin kaikki irtoavat jenit autoremontiin, kun olen melko varma ettei vakuutusyhtiöltä saa mitään. Puuuh. Ehkä pieni paussi paikasta toiseen hillumisessa on kuitenkin ihan paikoillaan, väsyttää.
 Ehdin toki vähän treenaamaankin. Pari kertaa Kuusiksella uimassa, ekaksi 750m ja pari kilsaa juoksua, sitten 1500m ja n. 42km pyörällä ja eilen 63km pyörällä tuloksena kipeä polvi ja hirmuinen mustelma oikeassa jalkaterässä. Mistä lie tullut. Ainakin sitä vähän särkee enkä siis jaksanut juosta pyöräilyn jälkeen. Ainakin etukumi kesti ja nähtävästi mäkitreeni Englannissa on ollut suotuisa, team porsas veivasi niin maan kauhealla kadenssilla ja hirmu lujaa (jep, kaikki on suhteellista. Ei tällä menolla ihan Tour de Francessa pärjättäis). Mutta mielessä kävi asentaa aerotangot Elsaan, semmoiset lykättiin samaan kauppaan itse pyörän kanssa mutta en niitä vielä ole rohjennut käyttää. Tarttee tutustua mokomien anatomiaan.
 Risukasoista ja päivänpaisteesta oli joku sanonta, mitenhän se meni.

New fields

Today I write in english so that my english friend wouldn't complain so much. And I also conquered these new field of sports in England. I'm talking about surfing and mountain biking, both fun and fairly exhausting.

I went to Plymouth to see a friend of mine, who is a mountain biker. I was aware that around there is good places for surfing too, a sport that I have wanted to try for some time now. I got a chance to try that out in a surfing school in a place called Polzeath, Cornwall. What a magnificient place! A beach between rocks, waves splashing to the shore and me in a rubber suit floating. A 2 hour lesson was pretty much enough. First there was a little warmup and rehearsal on the dry land and then to the water catching waves. Coach said to catch as many waves as possible, so I did. Splash and plop, was a bit hard to stay on the board despite the fact that we were only practicing lying on it... Up to next step and try to stand on it! Easy! On the dry land yes... Back to water and oops, nose up and cutlet is down again. Coach taught us yet another way to try and stand on the board, but for some reason nose just wanted to go up and poor old me went to water again. It was good fun and I will definitely try again!!
 My active holiday wasn't just there, my slightly mad friend took me mountain biking. Since Elsa is not a mountain bike and my old one is neither, it was new to me. So were the uphills. And downhills. Meh, incredible! Twice on the bike, 3 and 6 hours x amount of kilometers. Crazy amount of uphills that made me pant like mad and downhills that made me scared. Incredible views at Dartmoor, lovely town of Tavistock and mud and sweat. Worth it, definitely!
 Now back home, thinking of going to triathlon a little in kuusijärvi, will take wetsuit, Elsa and trainers with me.