HCR 4.5.2013

Elämäni toinen Helsinki City Run, järjestyksessään kolmas puolimaratooni koitti aurinkoisena lauantaina 4.5. En pahemmin jännittänyt, vaikka kylläkin vähän. Sopivasti. Sen verran, etten kyennyt syödä viimeistä banaania kokonaan :) No mutta, matkaan viimeisessä lähtöryhmässä. Tunnelma startissa oli hyvä, ihmiset hymyilivät toisilleen ja meillä kaikilla oli niin mukavaa! Sitten kajahti lähtölaukaus ja ihmismassa alkoi velloa kohti lähtöporttia. Minulla meni reilu minuutti ennen kuin saavutin starttilinjan ja aloin hölkätä. Alkumatka meni kevyesti, ruuhka haittasi välillä, mutta olin kuitenkin varovainen ohitteluissa, koska olen kuitenkin epävarma omasta kunnostani. Mutta oltuani talvi-kevätkaudella sairaana n. 8 viikkoa, en odottanut mitään huikeaa suoritusta itseltäni, 2:30 riittäisi. Eka kymppi meni hitaasti, olisin varmasti pystynyt parempaankin, mutta noh, siitä aloin vetää vähän reippaammin. Jopa Pikku-Huopalahti meni kohtalaisen helposti, vaikka se oli edellisvuonna ihan hirveää tuskaa. Kaverini oli siellä tsemppaamassa ja se oli kyllä oikein mukavata, sain uutta puhtia. 17-18 kilsan kohdalla koukistajat alkoivat huomauttaa olemassaolostaa, samoin reidet. Ihme kyllä, takareidet ja oikea pakara eivät tässä vaiheessa enää sanoneet mitään, oikea takareisi kun on kiukutellut ja olen käynyt väännättämässä koipea fysioterapeutilla. Jumppa on tainnut auttaa! Selkä ei krampannut niin kuin edellisvuonna 16 km kohdalla, vaan kipitin elegantisti kun virtahepo nyt kykenee lopun matkan enkä kävellyt YHTÄÄN! 2:28:09 oli nettoaika lopussa. Varaa on parantaa, mutta taas tuli oltua mukana. Mihin ihmeeseen mä näiden mitalien kanssa joudun :D