Kas niin, ihka aito ylipainoinen sohvaperuna hurahtaa urheiluun. Eihän tämmöistä tapahdu kuin telkkarissa ja käsittämättömissä dokumeteissa. Joku vinksahdun kuitenkin kävi. Elettiin elokuuta 2011 ja sohvaperuna istui sohavalla telkkaria katsellen. Kuinkas muutenkaan... Ystäväni hurahti juoksuun, mutta pelkkä juokseminen on, noh, pelkkää juoksemista. Ainakin minun mielestäni. Telkkarissa tehtiin kuitenkin asiat toisin ja eräs toinen plösö laitettiin triathlonille. Katselin silmät tapilla, että olisko totta, voisinko minäkin... Niin hienolta se näytti. Ei auta, sanoi nauta ja etsi netistä sopivan oloisen triathlon-seuran. Varovaisesti kyselin, että ottavatko ollenkaan aloittelijoita riveihinsä ja kun vastaus oli kyllä, liityin seuraan. Rohkea rotan syö, tuumin.
Innokkaasti odottelin syyskuuhun kun teenien kerrottiin alkavan ja -noh- hieman ihrojani häpeillen läksin mukaan jopa uimaharkkoihin osaamatta kroolata yhtään. Kellun kyllä, siitä se rasvakudos pitää huolen, ja uin primitiivisammakkoakin hitaasti, mutta ryhmähän oli tarkoitettu aloittelijoille. Mukaan siis. Mitä vielä, kaikki muuta polskivat kuin kalat ja minä perässä omituista sammakkoani... Onneksi ohjaaja on pitkämielinen ja sanoo, että voin uida radan päähän niin kuni haluan kunhan harjoitus on tehty. Monia harjoituksia sitä tehtiinkin ja kappas, kiinnostus vaan kasvoi! Kerta kerran jälkeen osaan paremmin, en tiennyt sellaista tapahtuvan 31-vuotiaana. Luulin, että puupää on myöhässä, mutta kun opinhan minä. Siis se, joka koulun liikunnan tunneilla valittiin viimeisenä joukkueeseen! Atletiksi on vielä matkaa, sen huomasin kuntopiirissä, jossa huhkin itseni a) hikeen b) kipeäksi. Mutta koska pää on puuta eikä siedä periksi antamista, en siis antanut periksi ja muutaman kerran jälkeen kuntopiiri sujuu jo varsin kivasti, joskaan staattisia vatsalihaspitoja en vaan saa pidettyä ja vaikerointi alkaa kohtalaisen aikaisessa vaiheessa... Öh. Pikku arpi muuten hyvässä.
Kotletti viihtyy reeneissä. Välillä touhu saa maanisiakin piirteitä, mutta ei ollenkaan tunnu siltä, että se olisi paha asia. Tavoitteitakin on, ensi kesänä sprintti hengissä maaliin! Seuraavaksi: pyörän selkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti