Uimahalli on mielenkiintoinen paikka. Siellä voi viettää aikaa ihan huvikseen tai treenata ku miuli. Itse olen hieman hybridi. Uimahalli on myös erinomainen paikka tirkistelyyn. Valitettavasti (siis heteronaisena) en pääse tirkistelemään miesten pukukoppiin, mutta pieni taiteilija minussa haluaa tirkistellä myös naisia. Ihmiset ovat pitkiä ja pyöreitä (mutta kuka on se soikea? Vanha vitsi, pahoittelen) ja kaikki sulassa sovussa nakuna suihkussa. En välttämättä pidä kauniina ruipeloita tai mahdottoman treenattuja kroppia, mutta kerran meinasin sanoa eräälle naiselle että hän on todella kaunis. En uskaltanut, ettei kommentti olisi vaikuttanut tungettelevalta. Olisi pitänyt varmaan selitellä että olen kuvataiteilija (jep, pimeä puoli) ja hänessä olisi potentiaalia malliksi.
No, altaaseen. Sillä osastolla voi sentään tirkistellä miehiäkin, ei heillä nyt NIIIN paljoa vaatetta ole päällä, heh heh. Aloitin treenit ja uin ekat 50 m kun uimalasit alkoivat painaa varsin kovasti. Pysähdyin päätyyn ja aloin vatkata laseja. Muuan vanhempi naishenkilö pysähtyi siihen myös ja kysyi, etää falskaavatko lasini. Sanoin että ei, ne painaa. Hän alkoi selitää kuinka oli antanut lasinpesuvinkin eräälle nuorelle miehelle, joka oli kiitollisena puristanut rouvan kättä. Rouva ei lopettanut tähän vaan kertoi kuinka kiitollinen hän on toivuttuaan aivoverenvuodosta ja että tämän vuoden teemana "kehu itseäsi kerran tunnissa". Totta, ei sitä kukaan muukaan tee. Rouva sanoi että minun tulisi kehua itseäni joka vedolla uimahallissa. Puristin rouvan kättä, sanoin kiitos ja hyvää jatkoa ja aloin kehua itseäni. "Vähänkö mä oon hyvä" -loiskis- "mä oon ihan sairrrraan hyvä" -molskis- "ei oo mua parempaa! -plätsis- ja niin edelleen. Oli muuten hauska uinti.
Nyt on taas vähän kremppaa, kipeytynyt pakara estää juoksun ja hermostunut huuliherpes uinnin. Ajattelin kyllä korjata nuo pikku propleemat ja jatkaa siitä mihin jäin. Mä oon ihan hemmetin hyvä. Kehukaa itseänne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti