Nyt iski kyllä kaikkien aikojen kummallisin bugi. Viikon kestävä hirmuinen migreeni ja pienen pieni kurkkukipu. Tautinen uupumus kruunasi koko komeuden ja eiku akka vaakatasoon taas. Töistäkään ei tullut mitään kun valopallot tanssivat silmissä, eikä siinä tilassa luova työ oikein onnistunut. Joku mekaanisempi olisi ehkä vielä käynyt laatuun, mutta kirjoita nyt siinä tieteellistä tekstiä. Ei muuten onistu.
Luulin jo tervehtyneeni ja läksin lenkille. Päästä irtosi pari litraa räkää puolen tunnin aikana ja kun syke kohosi 160 tienoille, luulin tukehtuvani limoihini ja piti jäädä kakistelemaan tienposkeen. Tosi somaa ja naisellista. Pitääpä muistaa ne nenäliinat mukaan lenkille. Kurkussa oli vähän tuntemuksia, mutta muuten eräs tuttu ylämäki, joka saa minut aina puuskuttamaan, meni kohtalaisen kevyesti. Lihakset siis tarvitsevat lepoa,on kai se ukottava sekin. Noooh, ei tässä vielä kaikki. Seuraavana päivänä läksin hiihtelemään ja hiihdin ystäväni kanssa -öö- jonkin matkaa hissukseen. Olo oli jo oikein mainio, kun ystäväni lämmitti saunan lenkin päälle ja pääsin saunomaan. Laskin itesni terveeksi. Oli sunnuntai. Maanantaiaamuna läksin savateen vaaleanpunaiset nyrkkeilyhanskat kassissa ja ah ja voi, alkulämmittelyssä kurkussa alkoi tuntua ikävältä ja säkkitreenissä silmissä sumeni enkä tahtonut jaksaa tunnin lopuksi pidettävää kuntopiiriä vaan halasin säkkiä ja päässä tuntui oudolta. Ei perse!!! En tahdo olla kipeänä!!! Ei auta sanoi nauta ja läksi lääkäriin. Perinteisella haulikkohoidolla mennään taas, päällä antibioottikuuri, kipulääkkeet ja migreenilääke. Päätä särkee vaihtelevasti, mutta kevättä kohden mennään. Treenataan sitten vaikka mielikuvilla, viimeksi karsin uinnissa 5 vetoa 25 metrillä treenaamatta. Viime yönä oli vuorossa juoksutekniikkaunet :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti