Sairastelu on niin perseestä ettei ole tosikaan. Varsinkin semmoinen olen-vähän-kipeä-mutta-en-kuitenkaan -tyyppinen flunssanpoikanen. Sitä on nyt jatkunut ihan riittävän kauan ja eilen uskaltauduin juoksemaan hallissa radalla. Alkuun meno oli tosi kankeaa, mutta olo alkoi parantua kierrosten kuluessa ja vipat pari kierrosta vetäsin vähän reippaampaa tahtia. Tässä en-osaa-sanoa-olenko-sairas -tilassa pyörrytysoksennus -olo tulee kuitenkin jo sykkeessä 160 kun normaalisti meinaan oksentaa ja pyörtyä vasta sykkeessä 170 ja yli. Päätin kuitenkin niin kauan kun "tautia" riittää, pysyä mukavuusalueella. Ok ok, voitte käskeä mut pysymään petissä, mutta ei tämä tunnu menevän ohi silläkään. Kokeiltu on, yksi ab-kuuri ja kilokaupalla särkylääkkeitä nielleenä aion kuitenkin heilua kevyesti. Eilinen juoksu ainakin paransi oloa.
Kevyt liikunta on kuitenkin yllättävän vaikeaa. Juostessa sitä tulee lisättyä vauhtia huomaamatta, uidessa tulee vedettyä ehkä ainakin yksi altaanmitta kovaa (jolloin tekniikka särkyy) ja spinningissä ne kovat osuudet tulee vedettyä, noh, kovaa. Ei malta, ei usko että mukavuusalueellakin VOI liikkua. Tänään menen ulos lenkille ja hölkkään. Kevyesti. Nautin auringonpaisteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti