Käväisin kipaisemassa kympin Sauvossa, jossain päin varsinais-Suomea. Eka kerta kun juoksen kympin numerolapun kanssa ilman uintia ja pyöräilyä etukäteen (saatika takajalkaan), mutta kerta se lie ensimmäinenkin, tavoitteenani oli lyödä oma aika triathlonilta. Vaan vaan, eihän se ollutkaan niin helppoa. Oli jotenkin tuskaisen kuuma päivä ja mä, hikoilun maailmanmestari, olin paistua. Edellisen päivän kuntopiiri saattoi sittenkin olla vikatikki, mitta minkäs teet, tasan ilman lepoa mentiin. Vaan lällärit (ja viksut) huilaavat ennen kisoja. Mutta kun pää on puuta, niin mitäs sitä muuta. Kipi kapi vain. Kaverini oli järkkäilemässä kisoja ja hänen mielestään maasto oli tasaista, pohojalaasen erotan kyllä lievänkin ylämäen tasamaasta ja uskaltauduin olemaan eri mieltä. Vipa ylämäki vei minulta mahikset 1 tunnin aikaan. Loppuaika 1h 3 min, sekunneista ei puhuta. Minun saavutuksekseni ihan hyvä, muut olisivat varmasti piesseet mut vaikka rapukävelyllä. Samapa tuo, ihan kiva olo jäi, mukava kyläjuoksu. Mutta tavoitteet ovat kovemmat kuitenkin...
Kävin Elsa-ensimmäisen (saanut lisänimen kaunis, niinkuin kaikki kuninkaalliset saavat lisänimen) kanssa Nummelassa laittamassa arvon pyörää kuskille istuvaksi. Täytyy sanoa, että olen yllättynyt ja tyytyväinen. Pidin itseäni tosi toispuolisena, mutta kun jeppe the pyöränfittaaja-Simo mittaili kroppaani laserilla, hän sanoi että olen tosi symmetrinen. Tosin pikku säätöjähän louksi piti tehdä, Elsa sai uuden, lyhemmän stemmin, tykkejä (aerotangot...) nostettiin nokasta ylöspäin, lestaa (satula) myös ylöspäin, kenkiin tuet ja Elina jumppaamaan. Pakkohan sitä oli päästä testaamaan ja ajelinkin kevyttä pk:ta 2,5h aeroasento oli ihana, mutta kippurasarvien kippura on liian kenossa ja mun on vaikea yltää jarruihin ilman että ranteisiin sattuu. Tarttee vissiin pirahuttaa vielä Nummelaan. Ai niin, vanha kunnon selkä kipeyty sittenkin, mutta tällä kertaa symmetrisesti. Otin esille maton ja venytän sen pikku pirulaisen yhteiskuntakelpoiseksi.
Taisin nukkua liian hyvin kun virtaa piisasi vielä juoksulenkillekin pyöräilyn jälkeen. Mietin, että minnes menis ja päätin suunnistaa puuronsilimähän, eli suoraan keskustaa vähän sightseeingille. Musatoosa korviin (ensin vaikut pois, siis kuulokkeista) ja poppia hölkkääjälle. Lyllersin sörnäisten rantatietä Hakanimeeen, sieltä HCR:n reittiä vähän seuraten, junaradan viertä, töölönlahden rantaa oopperan ohitse finlandiatalolle. Sieltä Manskua pitkin kansallismuseon ohi, musiikkitalon ja Kiasman ohi ja aleksanterinkadulle. Poikkesin huvikseni vielä eteläesplanadilla, sofiankatua tuomiokirkolle ja siitä suoraan kallion kirkolle ja karhupuiston kautta kotiin. Sain loppuun nykästyä pari ylämäki ja pari alamäkivetoakin. Vähän ennen kallion kirkkoa lyllertäessäni ylämäkeen U2:n Bono lauloi "if you can't make it, you have to fake it" ja samaan aikaan mietin tulevaa maratoonia. Kuinka hitossa maratooni teeskennellään? Leikin siis olevani juoksija. Kipi kapi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti