keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Taksonomiaa

Pitäisi harjoitella uintia. Viimeksi uintitreeneissä koutsi passitti naapuriradalle, joka oli tyhjä, että voisin tehdä harjoitukset omaan tahtiini. Hyvä kun ei laittanut lastenaltaaseen. Noh, sitten vedetään omaan tahtiin poissa varpaidenkutittelijoiden kaistalta. Nimesin kovat (eli kaikki muut) uimarit varpaidenkutittelijoiksi, koska he tulevat aina kovaa perästä, kutittelevat varpaita ja painavat ohi. Heimo atletit, lahko varpaidenkutittelijat. Koska minä kuulun heimoon persjalkaiset, en koskaan voi olla varpaidenkutittelija.
Tänään vedin vähän palauttavaa untia. Eilen meni treeni ihan reipaasti seurakaverin kanssa (kiitos vain Terho, kävelen vielä!) ja pohdiskelin, että jaksaisko sitä uimaan. No jaksaa jaksaa! Perinteisesti olen persjalkaisten heimon hitain uimari ja siihen olen tyytynyt, mutta tänään minäkin melkein kutittelin varpaita! Edelläni meni biologinen ihme: minua hitaampi uimari! Ei, en ollut mummojen vesijouksukaistalla, vaan kuntouimareiden. Pöllähdin aika lailla. Itse asiassa eleganssiini ei kuulu hienovarainen varpaidenkutittelu kuten atlettien heimon edustalla, minun tapoihini kuuluu perseeseen törmäily. Yleensä kyseessä on omani. eli minä kuulun heimoon persjalkaiset ja lahkoon perseeseentörmäilijät. Ihan perseestä.
Eilen kävin tosiaan tutustumassa wattbikeen Liikuntamyllyssä seurakaverini Terhon kanssa. Juoksutreenit menivät perinteisesti perseelleen (viitaten edelliseen) koska rata oli varattu. Eikun pyörän selkään. Tunnin päästä olin melko vainaa, Terho sen sijaan tuumasi, että enää 2 tuntia ja pääsee juoksemaan! Mitähäh??? Kuolen. Nooh, wattipyöräilyä (maksimiwatit 630, en tiedä mitä se ratkoittaa, mutta mainitsen sen nyt tässä) seuraa loogisesti voimaharjoitukset. Vinopenkkipunnerrusneitsyenä olin rusentua 10 kilon alle ja kun Terho kysyi, että onko liikaa onnistuin vaivoin ähkäisemään ei... X laitetta ja liikettä myöhemmin persposket huusivat hoosiannaa jalkaprässissä ja jäljellä ole enää pidot. Suora lankku. 7 minuuttia. Mitähäh??? Ei onnistu. 2,5 min kuluttua tutiseva Elina putosi tömähtäen.
Kaiken tuon jälkeen menin siis tänään uimaan, törmäsin vaihteeksi jonkun toisen somaan pikkuperseeseen ja uin kilometrin. Luulisin. Taisin mennä laskea 700 metriä 2-3 kertaa koska sekosin laskuissa. Jaksoin. En hukkunut. Pysähdyn vain tyhjäämään vedet uimalaseista. Heimo persjalkaiset, lahko perseeseentörmäilijät alalahko pässinpäät. Sillä mennään triathlonille.
Ilmoittauduin jo 13.7. Joroisten pikamatkalle, 400m-20km-5km. Veikkaan että törmään ihan itseeni. Menen kuitenkin, viihdearvo on arvo sekin. ainakin katsojille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti