Jokohan sitä pääsisi sairastelun jäljiltä treenaamaan toden teolla. Ainakin juoksukengät ja spinningkengät sekä uimapuku ovat olleet jo käytössä tämän vuoden puolella. Eilen olin spinningissä. Huh mitä rääkkiä, veivasin kun miuli, eturivissä. Pelkään tosin että ahterini katselu vei takana olijoilta ruokahalun n. viikoksi mutta eipähän ole mun ongelmani. Kotiin päästyäni olin hikinen, nälkäinen ja väsynyt. Suihkuun, ruokaa ja nukkumaan. Aamulla hämmästyin, että pääsen vielä kävelemään!? Enkö veivannutkaan tarpeeksi tehokkaasti?? Noh, vielä ehtii. Oikeastaan odotan pääseväni ulos pyöräilemään, mutta en oikeastaan uskalla kun tiellä on yhtään jäätä. Taitaa olla parempi veivata sisätiloissa toistaiseksi.
Olen käynyt uimatunneillakin. Opettajan mielestä tilanne ei ole toivoton ja yliliikkuvuus olkanivelessä on vaan eduksi. Saan hyvin käden eteen vedon alussa, mutta lihaksisto ja kesätvyyttä ja -kyllä- sitä tekniikkaa pitää hioa hioa hioa hioa ja harjoitella. Mutta kuten pyörän kanssa, odotan pääsyä ulos ja avoveteen.
Juoksu taitaa olla ainoa jota olen harrastanut ulkona, onhan mulla sentään nastalenkkarit!! Hidaste menoa, paitsi jos GPSää on uskominen, oli huippunopeus 21km/h ja hitain 4km/h samalla lenkillä n. 1 kilometrin välein. Alan epäillä että minulle valehdellaan. Etenkin kun juuri nyt tarkistin ja rannetietokone näyttää ko. lenkin maksiminopeudeksi 179,1km/h. Olen nopeampi kuin arvasinkaan :P
Nyt on olo ihan hyvä. Onneksi starttiin on vielä 176 päivää, koska eilen spinningin jälkeen mietin kuinka siitä pitäisi vielä lähteä juoksemaan, olin aika puhki vasta tunnin veivaamisen jälkeen. Eikun harjottelemaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti