Tauti alkaa hellittää ja plösö on päässyt jo ladulle ja uima-altaaseen. Saldona 4 kaatumista, 2 alamäessä ja 2 ylämäessä. Tasamaalla sentääsn pysyin pystyssä. Altaaseenkaan en hukkunut. Hyvä niin. Kunto on kyllä ihan rempallaan pitkän sairastelun jäljiltä ja plösön olisi korkea aika tehdä jotakin asialle. 182 vrk armonaikaa the starttiin enkä vieläkään osaa uida, pyöräillä tai juosta. Noh, fiilispohjallahan tässä ollaan matkassa.
Tänään olisi tarkoitus kirmailla vähän sisäradalla. Jos jaksan kierroksen, niin hyvin menee. Jos jaksan 2, menee jo tosi lujaa. Kolmesta todennäköisesti pökrään ja oksennan. Katsotaan sanoi lääkäri. Jos fiilistä piisaa ja energiaakin ja aikaa, menen vielä lillumaan uima-altaaseen, klo 18:30 pitäisi ehtiä jo toiseen harrastukseen (kyllä, minulla on sellainenkin) eli maalaamaan öljyväreillä! Ei seinää tai huonekaluja vaan tauluja. Ehkä postitan tännekin jotakin, ehkä en.
Treenii treenii nyt vaan. Terveelliseen tammikuuhun oli alunperin kuulunut ankaraa reeniä, mutta tää tauti muutti suunnitelmat ja olen pysynyt vaan erossa suklaista. mItä painoon tulee... Noh, en ole käynyt vaa'alla enkä käy ennen helmikuuta. Veikkaan kuitenkin että mitään ei ole tapahtunut. Eli pitäkää silmänne auki Finntriathlonin maaliviivaa, viimeisenä tulee hassunnäköinen tyyppi joka todennäköisesti virnuilee typerästi ja kaatuu maahan sen jälkeen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti