HUOM! Sisältää sarkasmia ja ylilyöntejä.
Olin ihan suhteellisen tyytyväinen läski. Minulla oli koti, ei liikaa tavaraa tukkimassa sitä, töissäkin saatoin tehdä ylitunteja ihan muuten vain, jos tilanne vaati. Minkään ei pitänyt olla pielessä. Sitten mä jotenkin jouduin siihen porukkaan. Ensin ajattelin, että jos ihan kokeilen sunnuntailenkki silloin, pieni pyöräily tällöin. Sammakkoakin uin ihan kivasti. Joo, pyörähän mulla on ja lenkkarit, joskin vähän rähjäiset. Ei se voi olla niin vaarallista.
Jouduin syvemmälle siihen juttuun. Perjantai-illatkaan eivät kuluneet baarissa vaan kuntopiirissä. Rahaa alkoi kulua, ostin pyörän. Ja kun on cyclocrossari, niin siihen tarvii uudet polkimet ja niihin kengät. Rahaa kului enemmän. Talvikaudella mukaan kuvioon astui myös spinning. Onneksi työ piti mut selväjärkisenä suuren osan aikaa, mut se juttu vaan vei mukanaan. Uudet kaverit houkuttelivat mua mukaan... Mä juoksin niiden kanssa, ekaksi 6km sitten puolimaratonin. Syysleiri ... Kevätleiri... Mä oon jo menossa rykäsyyn.
Kämppä täytty siitä kamasta, se haisee aina käytön jälkeen. On kenkiä, paitoja, sukkia, se pyörä, utareliivejä, märkäpuku... Rahaa palaa ihan hirveesti mutta mä en voi lopettaa.
Koko ajan pitää vetää kovempaa reeniä ja pidempiä matkoja. Tän piti olla vaan kokeilu! Se ulottuu jo matkoillekin, Englannis oli pakko vetää fillarilla ja nyt pakkasin työmatkalle lenkkarit (uudet). Oon koukussa. Ehkä mä joskus vielä menen AA (anonyymit atleetit) kokoukseen ja tunnustan: Olen ... triathlonisti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti