Kotletti on ollut pipi. Iski ilkeä vatsatauti, joka tyhjensi 4 kiloa kotletista nesteitä ulos. Heikotti viikon verran ja puolimaratonhaaveet vähän haalistuivat. Samoin pekäsin, että en pääse silmien laserleikkaukseen. Olin miettinyt sitä jo jonkin aikaa, lasit ovat tiellä vähän koko ajan urheillessa. Varsinkin uinnissa pitää aina pitää piilolaseja. Pöh.
Kuin ihmeen kaupalla tokenin leikkauspäiväksi ja kolmen tarkastuksen jälkeen pöydälle, viuh vauh ja uusi katse. En ole ikinä nähnyt näin kirkkaasti!! Lisää toipilapäiviä, että silmät paranevat, mutta lääkäir antoi luvan urheilla parin päivän päästä.
Tottelin osittain lääkärin neuvoa. Toisena päivänä operaatiosta oli upea päivä ja päätin ottaa Elsan ulos. Menimme niin hissuksiin kuin mahdolista, nautimme ajosta ja auringosta, ei kiirettä mihinkään ja sykkeet mtalalla ettei silmät räjädä irti. Ylitin olympiarajan ultralyhyen matkan pyöräilyssä! Elsan renkaiden pumppaamisessa ylittyi varmaan naurettavuuden raja, kun räjäytin ensin pumpun ja sen jälkeen renkaat tyhjenivät täysin. Onnistuin lopulta ja siis pääsimme naatiskelemaan ulkoilmasta.
Toiveet puolimaratonista heräsivät eloon taas tänään. Päätin, että menen juoksemaan. Juoksen vaikka niin hitaasti, että mummot ohittaavat rollaattorien kanssa, mutta juoksen. Juoksin tunnin keskisykkeellä 155. Juoksin niin, että sattui enemmän pysähtyä, juoksin niin kuin en ole ennen juossut. Hemmetin hitaasti. Matkasta en tiedä, mutta juoksin. Ehkä on kiittäminen uusia kengänpohjallisia tai sitten jotakin ihan ihmeellistä, olisiko kunto sittenkin kohonnut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti