Pahin lopettamisen uhka taisi mennä ja olo on kohentunut. Fiilikset silti heittelevät jonkin verran, mutta päällimäisenä siintää kuitenkin pääsy triatlonille, tai ihan ensimmäiseksi Helsinki city Run:ille. 21 kilometriä, se on PALJON! Oli miten oli, näillä mennään. Nyt kun pysyis terveenä ja sais treenattu kunnolla, niin mikäs minua estää, jos maailmanloppu ei tule etuajassa. Aika paljon stressiä on kyllä ollut, työt takkuaa mutta jos edes reenaus onnistuisi...
Eilen kävin Heltrin kuntopiirissä. Taitaa sitäkin olla helpotettu, kun välillä mietin, että enkö tee tarpeeksi kovalla intensiteetillä, kun ei tunnut miissään. Lihaksenpaikat kuitenkin sanoivat tänään käsissä ja jaloissa, että on se tyttö jotakin tehnyt, ei vaan tietoa että mitä. Taisi kuitenkin tehdä hyvää. Olin herttaisella tuulella kuin perseeseen ammuttu karhu eilen. Kuntopiiri toi hyvää oloa, juuri sitä mitä liikunnasta lähdin alun perin hakemaan. Kaiken lisäksi Heltissä on mahtava porukka, tykkään kovasti käydä yhteistreeneissä, kun ei tarvitse miettiä mitä tekee, sen kun tekee vain. Saan miettiä töissä ihan riittävästi asioita. Mens sana in corpore sano, niinhän se oli. Menes saunaan kun kroppas sanoo, eikö?
Tänään spinningiin ja huomenna uimaan. Kevät tulee huimaa vauhtia ja puolimaratoonit, pyöräilytapahtumat ja rykäsyt odottavat. Kuntoa on vielä kohotettava, tällä tasolla edellä mainituissa tapahtumissa meikäläisen saa kerätä radan varrelta. Vaikka urheilussa kiusataan kroppaa, niin suuri osa suorituksesta taitaa kuitenkin olla henkistä laatua. Siinäkin on tekemistä, joten poistun tästä keskittymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti