Kiirusta on pitänyt, ei ehdi kirjoitella, onneksi ehtii harjoitella. Kunto on ihan selvästi kohonnut, toissapäivänä kipittelin keskustasta Töölönlahden kautta kotiin, n40 min meni ja jalaat senkuin veivät (paitsi ylämäessä, missä tuli hyytelöitymis-ilmiö). Olo oli ihan fantastinen, varsinkin kun ehta kotletti saavuttaa hoikkaa ihmistä (ei kutienkaan saa kiini, pirnales) jotka siis määritelmällisesti ovat hyväkuntoisia ja fiksuja. Kotletti on siis kateellinen. Lenkkejä täytyy alkaa pidentää.
Elsa pääsi Pohojammaalle. Raahasin kaunokaisen mukanani auton renkaidenvaihtokeikalle ja ajelin 25 km. Tunti meni, aurinko paistoi ja fiilis oli korkealla. Sitten tuli pimeä. Ja pakkanen. Että mä inhoan PIMEÄÄ!!!
Tänään oli pakko pumpata rautaa, voimaharjoituksiakaan ei sovi unohtaa. Oltuani pahalla päällä jo monta päivää, teki hyvää ärjyä kotlettina atlettimiesten lajissa. Kiukkua lisäsi sellaiset tyypit, jotka vain ISTUVAT laitteissa. Mitä treenaamista sellainen on? Oli pakko kysyä yhdeltä, että treenaako hän kun halusin ko. laitteeseen ja jätkä vain istuu siinä. Treenasi kuulemma, mutta voisin tehdä sarjan siinä välissä. Uskomaton puusilmä!! Myöhemmin olisin halunnut ajaa samaisen mulkun pois jalkaprässistä (jalkaprässi on suosikkini) kun jätkä vain nojailee moiseen. Uh. Musta tulee tätä menoa äkäinen.
Vaikka onkin pimeää ja kurjaa ja varpaat kastuvat lenkillä, niin kesä tulee ihan hirveän kovaa tahtia. Triatloni lähestyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti