Takapakkia

Selkäongelmien vuoksi on reeni jäänyt nyt vähemmälle ja olen koittanut keskittyä venyttelyyn ja lihashuoltoon. Pahoin pelkään, että Espoon giroilutapahtuma jää osaltani välistä. Päässilimääsenä pohojalaasena saatan ajaa sen läpi, vaikka särkisi kuinka. Oman kehon kuuntelu ei olekaan niin helppo juttu kun ensiksi aavistaisi. Sitä miettii, että ketä kuuntelee, kun kroppa huutaa hoosiannaa ja pää huutaa ladulle. Ristipainetta...
 Sain apua kramppeihini yllättävältä taholta, työkaverini ja kollegani tarjoutui antamaan akupunktiota! Pari kertaa neulojen alla olleena voin sanoa, että tuntuisi auttavan ainakin jonkin verran :) Ainakin olen molemmilla kerroilla ollut hoidon jälkeen ihan tillin tallin ja painunut nukkumaan, että rentoutumista siis tapahtui ;) Lääkärissäkin kävin ja hän passitti fysioterapiaan. Jo on kumma jos ei akka tokene! Elsan satulan kotletti oli itse kiristänyt vinksin vonksin kun se oli löyhällä. Ajoasentoakin korjattiin, lestaa siirrettiin pari senttiä eteenpäin, kun lyhyestä kasaan painunut selkäni ei venynytkään ihan kunnolla sarville asti. Katsotaan nyt, kyllä tämä tästä...
 Elsassa on kesäkumit alla ja samalla reissulla Riinan luokse Elsa sai kunnon suihkun ja minä noottia, että se tulisi kylvettää useammin. Yritin puolustautua pieneen kylppäriin vedoten, mutta iloinen rapakkopyöräilijä ei tainnut saada sympatiaa... Noh, maantierenkailla rapakkoon uppoaa, joten taitaa olla siistiä menoa tästä eteenpäin. Ehkä.
 Tällä hetkellä selkä vaikuttaa olevan ok. Ei mikään käärmenaisen selkä, mutta ok. Varasin huomiseksi hierojan ja ajattelin käydä pyöräilemässä sitä ennen. Jos jumahdan tönköksi niin saa hieroja näyttää kyntensä ja pehmittää tönkön. Pitäisi keksiä myös kiva reitti, etten eksy. Olen näet maailman paras eksyjä ja puolimaratoonillakin löysin maaliin vain seuraamalla muita.
 Eksymisestä puheen ollen kävin suunnitamassa iltarasteilla. Mulin oikein kunnolla lenkkarini märiksi, käsivarret ovat naarmuilla oksan raapaisuista ja yksi rasti jäi löytymättä, mutta oli aika hauskaa! Kaverini vaan hermostui pahan päiväisesti kun se onneton rasti 22 ei löytynyt (mua ei niin haitannut, olihan siellä mettässä rämmittykin jo ainakin 2,5h) . Mietin myös toisenkin kerran, että otanko kaveriksi jäniksen. Rakas ystäväni kun on kova maratoonari ja kaahasi metikössä kun pieni pupu meikäläisen puuskuttaessa kintereillä kompassi vinossa. Taidankin ottaa maanantaiohjelmistoon joko lenkin tai suunnistuken.