Kirjoitan nyt itku silmässä. Tulin juuri helsingin polkupyöräilijöiden keskiviikkolenkiltä, n55km ja x tuntia. Pääsin kotiin, vetäjä oli ystävällinen ja opasti hidasta plösöä. Miksi siis itkettää? Selkä kramppaa taas, se oli krampissa ensimmäisten 10 kilometrin jälken ja siitä eteenpäin koko loppumatkan. Kipu oli hirveä. Itken myös häpeästä kun lähdin lenkille, joka oli selvästi yli kuntotasoni. Vikaa on varmasti ajoasennossa, mutta vuoden 2010 välilevytyrän jälkeen (jolloin viimeksi itkin kivusta) selkä ei ole ollut enää entisensä, en silti uskonut että se on noin huono. Surettaa ja kiukuttaa, eikö minusta olekaan tähän, ja vielä syystä jota en itse halua! Sisulla painan kyllä, mutta kipu on eri juttu. Tasapaino ei muutenkaan ole kovin hyvä, mutta "tangolle" noustessa huojun kuin lipputanko tuulessa. Ei hyvä.
Töissäni tutkin kipua (kylläkin sioilla, mutta se ei liene relevanttia tässä) ja olen törmännyt myös ihmistutkimuksiin. Kaikissa ollaan samaa mieltä, kipu on pahasta. Paitsi akuuttina, kun se varoittaa kudostuhosta. Niin, kudostuhosta. Olisi kiintoisaa tietää, paljonko arpikudosta ristiselässäni on ja mitä on jäljellä. Vai onko mitään. Seuraavaksi päädyn varmaan pyörätuoliin. Itkettää, kiukuttaa ja masentaa. Ja sattuu. Tarvitsen apua.
Voi ei! Selkäkivut ovat minullekin tuttuja. Akuutissa vaiheessa ei kyllä pysty muuta ajattelemaankaan kuin sitä kipua. Hienoa, että pääsit kuitenkin kivusta huolimatta perille saakka.
VastaaPoistaMeidän seurassakin taitaa olla tyyppejä, jotka voisivat heti auttaa sen ajoasennon kanssa.
Moi Pia! En ekana huomannut sun kommenttia täällä :) Mä menen tiistaina säätämään Elsa the pyörää ja ajoasentoa. Voi olla, että on pakko mennä vähän pystympään asentoon, oli se sitten kuinka laitonta tahansa. Oikaisemalla sain kramppeja nanosekunniksi helpottamaan. Satulakin on varmaan vähän kaukana sarvista. Kyyllä tämä tästä. Mahtavaa, että sä olet päässyt selkäkipujen herraksi (tai rouvaksi), mun pitää vielä takuta niiden kanssa :(
Poista