Blogi muuttaa

Hyvät lukijat, yhdistettyäni käyttäjätilejäni muutan samalla myös blogini paikkaa, uusi uljas (tai ei) blogi löytyy täältä:

Dear readers, after joining my accounts I also changed the address of my blog that shall be found here:

 http://tripulaattori.blogspot.fi/2013/12/joulutreeni-christmas-training.html

jatkakaa kernaasti seikkalijeni seurailua!

Please continue to follow my adventures!

Elina

Omaan napaan tuijottelua

Tässä tulee nyt läskiasiaa. Ja asian vierestä. Tämän harrastuksen myötä olen pudottanut 12 kiloa. Luulisin, että kyse on tuosta kudoksesta, jota eräs opemme yliopistossa sanoi "naiskudokseksi". Se tekee naisista kivoja, pyöreitä ja pehmeitä. Tuottaa se kai estrogeeniakin, joten varokaa miehet, läski kehossanne voi kasvattaa teille tissit! Joten pysykää timmeinä, teitä on kiva kattella :)  Hehehee...
 Tuossa päivänä muuana nakuillessani tutkiskelin itseäni. Sixpackista piirtyy esiin 1/3, se ylin. Se alta polviin on alue, jossa kannan eniten ihraa kun taas pohkeet näyttivät eräänä päivänä kuntosalin peilista katsottuna oikeinkin hyviltä. Se kadonnut 12 kg on siis todennäköisesti läskiä, jos se olisi luuta, lysähtäisin kasaan.
 Mitä käsivarsiin tulee, niin on niissä pirulauta voimaa! Kuntopiirissä irvistän etunojat varpaat -ei polvet- maassa (ok ok, ojentajapunnerrukset eivät onnistu puhtaasti jos polvet ovat ilmassa) ja spinningissä olin jo hätääntyä peilikuvastani. Käsivarressani on patti! ARGH! KASVAIN! Pikaisen palpaation jälkeen totesin että lihashan se siinä möllöttää ja toisessa käsivarressa on samanlainen. Toisaalta kiva, toisaalta huutava vääryys, että muilla on kauniin lihaksikkaat käsivarret ja mulla ihme patit. Näillä mennään, pateilla tai pateitta.

Elsa, Bambi ja minä

Läski sai uuden lelun, kuten edellisessä tekstissä mainitsin. Ihana bambi-Ambit. Rekisteröi kiltisti kaikki säälittävät urheiluyritykseni. Jos vaan painan oikeita nappuloita, hittolainen. Rekisterissä on jo 1 viiden ja 1 kolmen sekunnin treeni kun näpelöin vääriä nappuloita ja deletöin tietysti sen oikean. Oikeesti, olen minä treenannut!
 Nyt se kuitenkin tapahtui virallisesti, myin pois huonekaluja Elsan treinerin tieltä. Tässäpä päivänä muuana hikoilimme vain minä, Elsa ja bambi. Ja Juoksija-lehti, joka taisi saada kohtalaisen kosteusvaurion.

Elsa ja uusi look, huomaa hymiömatto

Niin, mitä maratooniin tulee niin otin ja palkkasin koutsin! Homma alkaa mennä ammattimaiseksi, mutta ainakin olen turvallisemmalla maaperällä siihen nähden, että saatan jopa päästä maaliin! Tyhmempiäkin asioita on tullut tehtyä ;) Nyt kun vielä saan bambiin tallennettua oikeat treenit, eikä 3 ja 5 sekunnin virhepainalluksia. Oppia ikä kaikki :)

Lisää hölmöilyjä tämän linkin takana: http://www.movescount.com/members/TriElli

Pee Koo...

Just joo, leirille mars! Ja kotletti läks.

Oli muuten hyvä leiri, unohdin hetkeksi töihin liittyvät huolet (joita on enemmän kuin yksi, siksi tässä kirjoittelussa on ollut taukoa... Seli seli, asiaan). Sain pintaan myös smmoisen terveen väsyn. Viikonlopun kruunasi kyllä pyörälenkki akkojen... naisten kanssa (meitä oli 4) ihanassa kirkkaassa syyssäässä. Elsa kiiti nappulat tassuissa ja mulla oli hauskaa. Vedin joukkoa ja kuulemma "aika kovaa vastatuuleen". Pelkäsin että kolme naista tulee päälleni, kuolemanpelko siivitti kivasti :P Ja se ettei selkään koskenut nytkään! Kyllä tämä tästä. Kerrankin muuten osallistuin kaikkiin harjoituskiin ja tein KAIKKI drillit, myös 3 vapaaehtoista juoksutreeneissä. Yllytyshullu... Hulluilla on hauskempaa, oli hyvä leiri, keväällä taas :)

 Mutta annapas olla, koitti pikkujoulut. Seurani Helsinki Triahtlon oli äänestänyt "ansioituneita" seuralaisia ja minä, hidas koteltti, olin saanut ääniä ja sain palkinnon!!! Tasan ilman urheilullista menestystä, kuulemma hyvästä asenteesta :D Kiitos ja kumarrus, rakkaat ystävät, olette yksi hyvä syy tulla treeneihin <3 . Siis treenin lisäksi Uudenkarvasen Suunto ambitin kanssa onkin maukiaa läksiä maratooniharkkoihin, eka viikko-ohjelma tuli jo. Päätin satsata siihen touhuun, en tiedä maratoonitreenauksesta mitään, joten käännyin ammattiauttajan puoleen (ei vakoisessa, vaan punaisessa paidassa oleva) koska turha läksiä Parriisiin keskeyttämään syystä että a) ei jaksa tai b) on treenannut itsensä rikki. Nyt olen hyvissä käsissä.

 Suunto Bambi, eikun Ambit tuossa lataa, pääsee tositoimiin myöhemmin tällä viikolla. Paris, alleé alleé! Vite! Oh la la!

Tour de Liipantönkkä

Läksin siis matalanpaikanleirille Seinäjoelle. Elsa punki mukaani, mokoma läheisriippuvainen polkupyörä. Se ressu ei kuitenkaan tiennyt, mitä tuleman pitää... Antoi etupyöränkiltisti irti matkan ajaksi ja, ylläripylläri, minähän vaihdoin siihen nappularenkaan! Tästä hermostuneena herkkä fillarini tarrasi kiinni takapyörään niin, että alkujumppa tuli suoritettua takapyörän pikalukon kanssa. Olihan juntattu! Ankaran ähinän ja kolmen kahvikupillisen jälkeen Elsalla oli nappulatassut alla ja oli alkulämmittelyn nro 2 vuoro. Ulkona oli 1 aste lämmintä ja Elina siis laittaa 16 kerrosta teknisiä kerrastoja ja windstoppereita niskaan ettei varman tuu kylmä. No ehkä ei ihan kuuttatoista, muutama vähemmän. Tönköksi pukeutuneena, pränikkä ninjamaski naamalla läksin matkaan. Aeroasento tuntui aluksi hankalalta juuri em. kerrastojen takia, mutta 8 km jälkeen käännyin Kitinojalle päin ja tie väljeni. Huvittava tapaus sattui kylän läpi ajaessani: nopeusrajoitus oli siinä 50 ja keskellä kylää törötti nopeusnäyttö. Tämähän näytti mulle että 27, vihreällä.En ajanut ylinopeutta. hihittelin etken aikaa ja ajattelin jatkaa eteenpäin. Sitten tuli vastaani kyltti: Liipantönkkä 11. http://www.collinsmaps.com/maps/Finland/Lansi-Suomi/Liipantonkka/P524159.00.aspx  Ajattelin, että tuollahan on pakko käydä. Taisin olla ainoa pyöräilija Liipantönkässä. Taisin olla suunnilleen ainoa elollinen olento Liipantönkässä. Tönkkönä olin vain vaatteiden vuoksi ja ainoa ruumiinosa, jota paleli oli vasemman jalan isovarvas. Perhana. Maisemat tuntuivat toistuvan kokolailla samanlaisina ja kun kello tikitti eteenpäin, oli aika kääntyä takaisin koska mukanani ei ollut mitään valoja. Eikä siellä kyllä ollut katuvalojakaan. Olisi aika karua olla Liipantönkässä yksin, pimeällä, kylmässä ja kiukkuisena siitä, että Gatorade on jäässä. Ko retkelle ei tullut mittää kun 47 km, mutta parasta oli se, että selkään ei sattunut yhtään :D

Kauden päätös 2013 - kohti tulevaa

Kas niin, laiskapaska on laiskotellut jopa blokkaamisesta. Vaan häliäkö vällä, on tullut vähän juoksenneltua. Hangon itämeripuolimaratooni nääs (en oo mansesta). Ikävästä pikkuflunssasta huolimatta läksin Suomen etelään kirmailemaan 21,1 kilsaa elämässäni viidennen kerran ja ajattelin että siihen päättyi kausi 2013. Kylmässä tuulessa ja pilvisessä säässä ja ärsuttävänpienessä kurkkukivussa juoksin kaikesta huolimatta (tasaisessa maastossa) puolikkaan ennätykseni 2h 24 min 42 sek, joka oli karvasesti 4 min parempi kun HCR (alamittainen, se ryökäle) toukokuussa. Jotakin on täytynyt tapahtua, kun eka kymppi oli oikeasti HELPPO! sen kun jolkottelin, jos askellus ei ollut ihan optimi, peesasin jotakuta ja koitin oikasita itseäni. Jouduin jopa himmailemaan, kun ajattelin, että jaksanko seuraavaa kymppiä yhtä hyvin. Splittejä ei taida olla, mutta kyllä kylmä tuuli teki tehtävänsä ja toinen kymppi oli oleellisesti vaikeampi ja -kaikella kunnioituksella- hemmetin tylsää maastoa.
 Mielestäni päätin kauden ihan hienosti, paljon enempää en olis osannut odottaa, mutta kun kerta on näihin hommiin lähtenyt, niin enkkoja haetaan. Seuraava puolikkaan tavoite on 2h 15 min. Viksummat voivat sanoa onko se realistinen vai ei ;) Tosin... Seuraava juoksu ei ole puolikas vaan se ryökäleen kokomaratooni! Kaikista paikoista PARIISISSA! http://www.parismarathon.com/index_us.html Seuratkaa numeroa 59144 ja karjaiskaa jos se pysähtyy jonkun Brasserien kohtaan :D Mieluiten niin kovaa, että kuuluu Ranskaan. 
 Mutta mutta, reenit eiku alussa niin johan tulee takapakkia. toissapäivänä päätin läksiä piiitkälle ja rauhalliselle lenkille hölkäten. Rauhallinen siitä ainakin tuli kun n. 4 km kohdalla oikeaan lonkkaan iski ihan hirveä vihlaisu ja kipu tuntui vähän koko ajan. Kävellessä ei mitään hätää, mutta heti kun läksin hölkälle, niin alkoi sattua. Rähmän rähmä, oikea jalka on vähän könkkö, mutta noin kipeä se ei ole vielä ollut. Illalla ankarat venyttelyt ja tukeva annos buranaa ja seuraava päivä lepoa. Seuraavan päivän lepäsin ihan oikosenaan ja nyt harkitsen lähinnä pyöräilyä ja uintia, arveluttaa juoksuhommat, vaikka olis oikein vedetyt reenit, mutta nyt on vähän tyhmää repiä. Haluaisin kuitenkin sen maradoonin läpi ja ilman kipuja, kremppoja, bursiitteja, hermovammoja, murtumia, rasitusvammoja, vitutusvammoja, pehmytkudosvammoja jne. Jatkan venyttelyä. Mulla on myös 10 metriä kinesioteippiä ja vähän enemmän urheiluteippiä, joten teippaan jalan vaikka niillä kiinni jos ei muuten.

Mun maraton Sauvossa, bikefittingiä ja vähän muuta

Käväisin kipaisemassa kympin Sauvossa, jossain päin varsinais-Suomea. Eka kerta kun juoksen kympin numerolapun kanssa ilman uintia ja pyöräilyä etukäteen (saatika takajalkaan), mutta kerta se lie ensimmäinenkin, tavoitteenani oli lyödä oma aika triathlonilta. Vaan vaan, eihän se ollutkaan niin helppoa. Oli jotenkin tuskaisen kuuma päivä ja mä, hikoilun maailmanmestari, olin paistua. Edellisen päivän kuntopiiri saattoi sittenkin olla vikatikki, mitta minkäs teet, tasan ilman lepoa mentiin. Vaan lällärit (ja viksut) huilaavat ennen kisoja. Mutta kun pää on puuta, niin mitäs sitä muuta. Kipi kapi vain. Kaverini oli järkkäilemässä kisoja ja hänen mielestään maasto oli tasaista, pohojalaasen erotan kyllä lievänkin ylämäen tasamaasta ja uskaltauduin olemaan eri mieltä. Vipa ylämäki vei minulta mahikset 1 tunnin aikaan. Loppuaika 1h 3 min, sekunneista ei puhuta. Minun saavutuksekseni ihan hyvä, muut olisivat varmasti piesseet mut vaikka rapukävelyllä. Samapa tuo, ihan kiva olo jäi, mukava kyläjuoksu. Mutta tavoitteet ovat kovemmat kuitenkin...

Kävin Elsa-ensimmäisen (saanut lisänimen kaunis, niinkuin kaikki kuninkaalliset saavat lisänimen) kanssa Nummelassa laittamassa arvon pyörää kuskille istuvaksi. Täytyy sanoa, että olen yllättynyt ja tyytyväinen. Pidin itseäni tosi toispuolisena, mutta kun jeppe the pyöränfittaaja-Simo mittaili kroppaani laserilla, hän sanoi että olen tosi symmetrinen. Tosin pikku säätöjähän louksi piti tehdä, Elsa sai uuden, lyhemmän stemmin, tykkejä (aerotangot...) nostettiin nokasta ylöspäin, lestaa (satula) myös ylöspäin, kenkiin tuet ja Elina jumppaamaan. Pakkohan sitä oli päästä testaamaan ja ajelinkin kevyttä pk:ta 2,5h aeroasento oli ihana, mutta kippurasarvien kippura on liian kenossa ja mun on vaikea yltää jarruihin ilman että ranteisiin sattuu. Tarttee vissiin pirahuttaa vielä Nummelaan. Ai niin, vanha kunnon selkä kipeyty sittenkin, mutta tällä kertaa symmetrisesti. Otin esille maton ja venytän sen pikku pirulaisen yhteiskuntakelpoiseksi.

Taisin nukkua liian hyvin kun virtaa piisasi vielä juoksulenkillekin pyöräilyn jälkeen. Mietin, että minnes menis ja päätin suunnistaa puuronsilimähän, eli suoraan keskustaa vähän sightseeingille. Musatoosa korviin (ensin vaikut pois, siis kuulokkeista) ja poppia hölkkääjälle. Lyllersin sörnäisten rantatietä Hakanimeeen, sieltä HCR:n reittiä vähän seuraten, junaradan viertä, töölönlahden rantaa oopperan ohitse finlandiatalolle. Sieltä Manskua pitkin kansallismuseon ohi, musiikkitalon ja Kiasman ohi ja aleksanterinkadulle. Poikkesin huvikseni vielä eteläesplanadilla, sofiankatua tuomiokirkolle ja siitä suoraan kallion kirkolle ja karhupuiston kautta kotiin. Sain loppuun nykästyä pari ylämäki ja pari alamäkivetoakin. Vähän ennen kallion kirkkoa lyllertäessäni ylämäkeen U2:n Bono lauloi "if you can't make it, you have to fake it" ja samaan aikaan mietin tulevaa maratoonia. Kuinka hitossa maratooni teeskennellään? Leikin siis olevani juoksija. Kipi kapi.